Mestari Samvaisin valinnat

Jaahas, Kahden tornin viimeinen luku. Myönnettäköön, että olen jo odottanutkin pääseväni takaisin Rohan/Gondor -akselille! Frodon ja Samin odysseian kuvauksessa on ollut paljon vaikuttavaa, mutta tämä osio ei kylläkään ole TSH:n viihdyttävimpiä. Levähdystauko on toki väliaikainen, tossa on se viimeinen taival Mordoriin vielä jäljellä.

Ja tämä luku siltana siihen pisteeseen, josta se taival voi alkaa. Eli ensin pitäisi selvittää tämä Samin, Frodon, Lukitarin, Klonkun ja örkkien asia. Tällä kertaa luku alkaa aivan keskeltä suoraa toimintaa. Frodo makaa maassa huumattuna, Lukitari valmiina aterialle - ainakin Samin näkökulmasta - ja koko tilanne aika mahdoton, kun vieressä on se örkkitornikin, ja edellisen luvun lopussa paennut Klonkku kuitenkin kaikitenkin yhä liepeillä.

Samin hyökkäys Lukitarin kimppuun on Tolkienin pienet hyvät isoja pahoja vastaan -läppää eeppisimmillään. Samin viha isäntäänsä haavoittanutta hirviötä vastaan ei alistu helposti hymähteleville jälkitulkinnoille. Tämä on yksi niistä kohtauksista, joissa on selvimmin havaittavissa Frodon ja Samin suhteen olevan teoksen isoimmilla tunteilla ladattu suhde. Fanfic-tyyppien on varmaan ollut helpompi keskittyä Gimliin ja Legolasiin, koska Frodon ja Samin suhde on niin itsestäänselvä ja symbioottinen, että sen lataaminen romanttisilla tai seksuaalisilla sivumerkityksillä synnyttää välittömiä insestisiä mielikuvia. Tältä ainakin minusta, ainakin nyt tuntuu. Tämähän on mielenkiintoista, koska heillä ei tietenkään ole perhesidettä, vaan hierarkkinen, oikeastaan työnantajan ja työntekijän välinen side. Tuntuisi kuitenkin turhalta lähteä tämän siteen tulkitsemisessa kovin marxilaisiin sfääreihin. Minusta kysymys on Tolkienin fantasiasta, jossa luokkayhteiskunnan eri tasoja edustavat hahmot voisivat todella luottaa luokkasopimuksen toimivuuteen. (Siis maailmansotien aikaa edeltävän Britannian yhteiskuntasopimukseen.) Mutta tottakai kyse on myös Frodon ja Samin henkilökohtaisesta suhteesta. Tolkien näkee paljon vaivaa kuvatakseen sen ystävyydeksi tai rakkaudeksi, miten näitä käsitteitä nyt haluaa käyttää.

Tämmöisten analogioiden vetäminen on toisaalta väsyttävää ja toisaalta välttämätöntä Tolkienin tulkintaa. Asia pintautuu tässä luvussa, koska tässä luvussa käydään se Samin sisäinen psykodraama, jossa hän joutuu päättämään, mitä tekisi, kun luulee Frodon kuolleeksi. Hänhän tietää, että Sormus on vietävä Tuomiovuorelle. Ellei näin tehdä, niin over and out, koko paska on siinä. Samalla hän kokee, että vaikka hän kuinka tietäisi edellä mainitun, on hänen väärin ottaa Sormus ja tehtävä itselleen. Järkeä vastaankin hän tuntee niin.

Tolkienin ratkaisu tähän dilemmaan on tavallaan mitätöidä se. Tämä ei ole minusta hänen parhaita ratkaisujaan. Se, että Tolkien nostaa ajatuksen Samista Sormuksen viejänä esiin ja sitten mitätöi hetimiten Samin aivan realistisen, vaikka tuskien kautta tavoitetun johtopäätöksen, alleviivaa vähän ärsyttävällä tavalla teoksen henkilögallerian hierarkiajärjestystä. Vaikka Frodo kuinka pysyisi hengissä, miksi hän olisi ratkaisevasti parempi Sormuksen viejä kuin Sam? Kummallakaan ei ole Klonkkua kummempaa sukusuhdetta kapistukseen. Frodo on toki jo ehtinyt tottua siihen, mutta on tavallaan selvää, että juuri tämän takia hän on paskempi Sormuksen viejä. No, kuten tiedämme, juuri tämän moraalisen dilemman Tolkien sitten ratkaisee varsin hyvin siellä Tuomiorotkolla, mutta tämä ratkaisu ei oikeastaan muuta sitä turhaa hierarkkista estettä, jonka hän tässä kohtaa Frodon ja Samin väliin pystyttää.

Tämän luvun ratkaiseva koukku on tietysti se, että ennen kuin Sam on ehtinyt tehdä mitään peruuttamatonta, saa hän tietää isäntänsä olevan vielä hengissä - joskin vankina matkalla örkkitorniin. Tästä nimenomaisesta aiheesta saadaan sitten lisää toimintadraamaa aikaan, joskin tässä luvussa lukijan on tyytyminen lähinnä Samin salakuuntelemien örkkiupseerien valaiseviin keskusteluihin siitä, mistä mestoilla oikeastaan tapahtuu.

Kaksi tornia päättyy Samin jäädessä eri puolelle örkkitornin ovea kuin Frodo ja tämän vangitsijat. Se on cliffhanger! Mutta seuraavaksi Gondorin suuntaan. Odotan jo innolla.